Kukaan vähääkään uutisia seurannut ei ole voinut välttyä kuulemasta termejä koneoppiminen ja Tekoäly, jotka ovat molemmat olleet varsin näkyvästi pinnalla viimeisten kahden tai kolmen vuoden ajan. Koneoppiminen on tiedettä, jonka avulla tietokoneet pyritään saamaan toimimaan ilman, että niitä erityisesti ohjelmoidaan toimimaan jollain tietyllä tavalla. Viimeinen vuosikymmen on tuonut meille
koneoppimisen kehittymisen myötä muun muassa sellaisia hyödyllisiä ja kiehtovia keksintöjä kuten puheentunnistuksen, tehokkaamman verkkohaun sekä itseohjaavan auton. Nykyään koneoppiminen on vaikuttanut jo niin moneen arkipäiväiseenkin asiaan, että saatamme käyttää sitä hyödyksemme jollain tavalla lukuisia kertoja päivässä ilman, että edes tajuamme asiaa. Esimerkkejä viime vuosien merkittävimmistä kehitysprojekteista koneoppimisessa ovat esimerkiksi paljon keskustelua herättänyt Google-auto ja netissä ruudulle pomppaavat henkilökohtaiset suositukset aikaisempien klikkausten perusteela esimerkiksi Amazonissa, Netflixissä ja Facebookissa.
Uusien tietokoneteknologioiden myötä koneoppiminen on ottanut valtavia harppauksia siitä, millaista se oli alkujaan. Koneoppiminen pohjautuu erilaisten kuvioiden tunnistamiseen ja olettamukseen siitä, että tietokoneet kykenevät oppimaan itsenäisesti ilman, että niitä käsketään toimimaan jollain tietyllä tavalla. Tietokoneiden oppiminen tapahtuu datan toistuvuuden kautta, jolloin se kykenee muodostamaan kuvioita, joita pystyy soveltamaan eri tilanteissa. Vaikka koneoppiminen onkin ollut käsitteenä olemassa jo pitkään, on viime aikoina onnistuttu kehittämään tietokoneissa automaattisia matemaattisia laskelmia todella suurissa tietomäärissä uskomattoman nopeasti ja luotettavasti.